Viikko sitten perjantaina otin junalla suunnaks Wittlichin, jossa asuu kaks muuta rotaryvaihtaria. Brianin, taiwanilaisen vaihto-oppilaan, perhe poimi mut juna-asemalta ja heidän kanssa vietin aamupäivän kierrellessä kaupunkia ja pelatessa pöytäfutista ja koripalloo Brianin ja hänen kahden hostveljen kanssa. Puolen päivän jälkeen poimittiin mukaan kolmas vaihtari ja otettiin suunnaks Solingen ja ensimmäinen vaihtariviikonloppu.
Kun vihdoin päästiin liikenneruuhkan keskeltä suunnistamaan kohti meidän viikonlopun majapaikkaa, joka oli jonkinnäkönen nuorisohostelli/retkeilymaja, niin olin jo ihan täpinöissäni kaikkien muitten vaihtareitten tapaamisesta. Tultiin paikalle vähän myöhässä ja meidät otettiin ovella vastaan Rotareiden toimesta ja suunnattiin kohti ruokailuhuonetta, missä melkein kaikki muut vaihtarit jo oottikin. Se tunne oli ihana kun sai vihdoinkin kasvotusten jutella ihmisten kanssa joiden kanssa oli laittanu viestiä jo sen muutaman kuukauden. Kiersin heti aluks melkein kaikki vaihtarit läpi ja kyselin nimet ja kotimaat ja jo tässä vaiheessa huomasin, että oon ainut vaihtari euroopasta. Jälkeenpäin kyselin melkein kaikilta nimet uudestaan, koska eihän ne tossa alkutäpinöissä jäänyt mieleen.
Perjantaina meillä ei tainnu olla muuta ohjelmaa kun ruokailu, muihin tutustuminen ja illalla "juhlat", jotka oli siis jossain lähistöllä olevassa talossa, ei mitään hajua mikä tää paikka oli? Siellä kaikki esittäydyttiin muiden edessä, saatiin lahjuksia, liekitettiin suolatikkuja ja tanssittiin lattaritansseja. Seurasin myös puolueettomana brassien (=portugalinkielisten) ja espanjankielisten lattareiden kilpailua siitä kumman musiikki on parempaa. Illan musiikista en siis ymmärtäny sanaakaan, mutta hauskaa meillä oli.
Lauantaina sen jälkeen kun kaikki oli heränny kuolleista aamupalalle niin lähettiin "vaeltamaan". En oikein ymmärrä miks ohjelman nimi oli vaeltaminen, kun tosiasiassa käveltiin aina parikymmentä minuuttia paikasta toiseen ja sit pysyttiin kyseisessä paikassa puolesta tunnista kahteen tuntiin. Mutta ensimmäisenä laskeuduttiin siis tommosella hauskalla hiihtohissillä alas (kuva on siitä vaiheesta kun mentiin takaisin ylös). Kun kaikki oli selvinny turvallisesti alas niin jatkettiin matkaa ja päädyttiin johonkin isolle rakennukselle kirjaimellisesti keskelle metsää. Paikka oli jonkinnäkönen ravintola ja siellä sitten syötiin ja meille pidettiin tää kauan pelätty saksan koe. Stressasin sitäkin ihan hulluna, mutta se oli vaan ryhmäkeskustelu, jossa meidän piti kertoo vähä itsestään, vastata pariin kysymykseen ja selittää yks kuva. Mulle sattu tosi hyvä ja taidokas ryhmä niin se meni oikeestaan tosi sujuvasti. Mut sijotettiin kolmanneks ja toiseks parhaan tason väliin ja sitä pitäis marraskuuhun mennessä parantaa. Yritys ainakin on kova.
Tän jälkeen suunnattiin johonkin linnaan, jossa meille pidettiin 45minuutin ohjattu kierros. En tähän paljoo jaksanu keskittyä vaan se meni enemmänkin jutellessa parin muun vaihtarin kanssa, joten ei jääny mieleen mikä tää kyseinen linna oli, haha. Päästyään takasin majapaikkaan päätettiin, että nyt vaihdetaan pinssit, huudettiin kaikki pinssiensä kanssa pihalle ja siellä vaihdeltiin niitä seuraavan tunnin ajan. Mun bleiserin etumus tuli melkein täyteen ja en voi lopettaa hymyilemistä kun tuijottelen sitä aina mun huoneen seinällä. Itellä on vielä muutamat pinssit jakamatta ja ajetteltiin, että tehtäis vielä toisenlaisia pinssejä, jotta kaikki sais vielä kertaalleen vaihtaa yhet pinssit.
Illasta ei muuta enää tehtykäään, kun taas suunnattiin "juhla"paikalle, jossa syötiin ja muuten homma meni samalla tavalla tanssiessa ja jutellessa kun edellisiltanakin. Yhäkään en lauluista sanaakaan ymmärtänyt. Illalla palatessa majapaikkaan, ei mentykään nukkumaan vaan päätettiin siellä yhessä valvoa, koska sunnuntaina ei mitään ohjelmaa enää ollut ja seuraavan kerran porukassa nähään vasta parin kuukauden päästä.
Mun olo oli sunnuntaina erittäin väsynyt tunnin yöunien jälkeen, mutta samaan aikaan olin niin onnellinen kun vaan voi. Vaihtariviikonloppu oli ehottomasti parhaat pari päivää Saksassa tähän mennessä ja yks mun elämäni parhaista viikonlopuista. Vaikka olinkin ainut Euroopasta ja porukka puhu aika paljon keskenään espanjaa ja portugalia, niin silti mä soluttaiduin joukkoon oikein hyvin ja sain jo monta ihanaa ystävää ympäri maailmaa. Musta oli oikeesti ihana huomata, kuinka me kaikki tullaan eri paikoista ja moni oli eri ikäsiä, niin silti kaikki tuli niin hyvin toimeen, eikä sitä erilaisuutta edes huomannut. Sai jakaa fiiliksiä vaihtovuoden alusta ja Saksasta muiden kanssa ja alko tuntua, että ei ollukkaan ihan niin yksin. Sain myöskin monta kertaa kuulla, että mun englanti kuulosti liian hyvälle suomalaiseksi (kuulin samalla mielessäni rakkaan siskoni nauravan tälle kommentille) ja kuinka "saksalaisilla on niin ihanat silmät, just semmoset kun Vilmalla!". Multa myös kysyttiin miljoona kertaa miks valitsin pysyä euroopassa ja tähän en ees osannu vastata. Lisäks opetin suomalaisia kirosanoja kaikille halukkaille, haha. Olen huono ihminen, tiedän.
En oikeesti pysty lopettamaan hymyilemistä kattoessa näitä kuvia ja kirjottaessa tätä. Mulla on rehellisesti sanottuna enemmän ikävä näitä ihania ihmisiä kuin Suomee ja oon tosi harmissani siitä, että suurin osa meistä asuu Kölnin lähellä ja tapaa siellä melkein viikottain ja mä asun niin kaukana kaikista, etten oikein ketään voi tavata. Ootan seuraavaa ikuisuuden päässä olevaa vaihtariviikonloppua enemmän kun mitään muuta just nyt.
Grüße aus Deutschland, Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti