Taas on tässä vierähtäny toiset kaks viikkoa siitä kun täällä viimesiä elonmerkkejä näytin. Mitäs mä tässä ajassa oon kerinny tehä?
Heidelberg - viikonlopun jälkeen mulla starttas mun viimenen "lomaviikko", joka meni ihan täällä kotimaisemissa ja saksankurssilla. Torstaina oli mun eka rotarykokous (vihdoin) ja se meni aika lepposissa merkeissä! Lauantaina otin junalla taas suunnaks Wittlichin ja Brianin hostveljen syntymäpäivä-/läksiäisjuhlat. Samoissa juhlissa oli siis meistä vaihtareista kolme, minä, Brian tottakai ja toinen Wittlichissä asusteleva vaihtari Florentina. Vaihtareitten tapaaminen on aina ihan huikeeta, joten viikonloppu meni aika mukavissa merkeissä. Kunnes tuli sunnuntai-ilta ja tajusin, että mulla alkaa seuraavana aamuna koulu.
Olin koulun alkamisesta ihan paniikissa ja sunnuntaina en oikeen tienny miten päin olla. Eka koulupäivä - tai oikeestaan koko viikko - oli mulle tosi sekava, mut ei se silti ihan sen panikoimisen arvosta ollu. En oikeen ikinä tiiä mitä tapahtuu ja pyörin aina muiden perässä yriteän löytää jonkun jolla on sama kurssi kun mulla. Kukaan opettajista ei tähän mennessä oo tienny, että luokkahuoneessa istuu suomalainen vaihto-oppilas, jolla ei oo mitään hajua mitä ympärillä tapahtuu ja aina oon ite joutunu vinkkaamaan joko opettajalle tai jollekkin kaverille, että voiskos joku mullekin selittää. Suurimmaks osaks porukka on koulussa onneks aika mukavaa ja oon saanu apua aina kun oon käytävällä näyttäny täysin eksyneeltä. Kirjottelen vähä myöhemmin saksalaisesta koulusta vähä tarkemmin kun oon saanu selville, että mitä mun ympärillä tapahtuu.
Ensimmäisestä kouluviikosta siis selvittiin ja pyristelin sen läpi oikeestaan sen voimin, että tiesin mun vaihtarikaverin tulevan tänne viikonloppuna. Eilen siis menin poimimaan Darrenin - kanadalaisen vaihtarin - Trierin päärautatieasemalta ja päivän aikana kerettiin harhailla kaupungissa ympyrää, syödä spaghetti-eis:ea (=spagethia joka on tehty jäätelöstä, on muuten hyvää), ettiä paikka, josta voi ostaa saksan lipun, ettiä ihminen joka ottaa meistä kuvia saksan lipun kanssa, istuskella ravintolan terassilla ja yrittää tilata jotain saksaks sekä eksyä sivukujalle, josta saikin maailman parhaita Dönereitä. Ei huono päivä. Illalla myöskin juostiin kaatosateessa takasin asemalle ja mä jätin puhelimeni melkein sen portaille. Hups.
Viime tiistaina tuli myöskin mun ensimmäinen kuukaus täyteen ja en voi oikeesti uskoo, että täällä oon niin kauan jo vietelly. Vaikka tunnenkin itteni täällä jo täysin kodikkaaksi niin tuntuu et oisin lähteny suomesta vasta hetki sitten. Mua pelottaa kuinka nopeesti aika menee ja en halua ees ajatella kuinka nopeesti mun loppu vaihtovuos menee. Ekaan kuukauteen sisälty kyllä niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta kertaakaan en oo ajatellu, että oisin mielummin Suomessa kun täällä. Suurimpana ongelmana ja päänvaivana mulla on kieli. Mua turhauttaa kun en osaakkaan ilmasta itteeni niin kuin haluaisin ja vaikka ymmärränkin jo lähes kaiken mitä mulle puhutaan, niin silti keskusteluihin osallistuminen on tosi vaikeeta, kun joka kerta kun saan jotain sanottavaa niin aihe onkin jo vaihtunu. Mulla myöskin alkaa sekottua päässä englanti, suomi ja saksa aika pahasti ja välillä en itekään tiiä mitä kieltä mä puhun ja millä mä ajattelen.
En tiedä, elämä on hassua.
Grüße aus Deutschland, Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti