28 päivää lähtöön

Laskuri näyttää tosissaan lähtöön olevan 28 päivää ja vihdoin sain jonkinnäköisen blogin kasaan. Hienoa työtä Vilma, oon itseasiassa aika ylpee, kun näinkin ajoissa olen.

Oon siis Vilma, 17-vuotias (nainen kauneimmassa iässään) lukiolainen Iisalmesta, jonka suunnitelmissa olisi lähteä 8.elokuuta kohti Saksaa. Vaihtojärjestönä toimii Rotary, joka oli oikeastaan aina mulle ainoa vaihtoehto. Yksinkertasesti sen takia, että sisko koki saman järjestön kautta mahtavan vaihtovuoden - ja rotaryt on myös yks edullisimmista järjestöistä, turha sitä on kierrellä. Rotaryt on siis niin sanotusti voittoa tavoittelemattomia ja se tekee heistä muutenkin tosi luotettavan järjestön. 

Mä voisin toki selittää, että oon odottanu vaihtovuotta niin kauan, kun oon niistä tienny, mutta asia ei mun kohalla oo niin. Rehellisesti sanottuna ennen siskon lähtöä olin uhrannut vaihdolle noin kaksi ajatusta ja todennut, että ei mua päästetä. No, toisin sitten kävi. Viime syksynä hakuaikojen alkaessa ennen kun olin ees maininnut siitä, että oishan se kiva munkin saaha lähtee niin vanhemmat jo mainitsi, että kyllä säkin pääset. Senkin jälkeen arvoin vielä monta viikkoo hakemista ja pariin kertaan olin jo päättänyt etten hae. Ikuinen kiitos kavereille, jotka minut passitti lähettämään hakemuksen kaikesta huolimatta. Hakemus lähti klubille lopulta ihan hakuajan viimesinä päivinä.

Sitten tuli kutsu haastatteluun ja sen stressaaminen. Se stressaaminen oli lopulta turhaa, haastattelu oli rento ja meni paljo paremmin, kun odotin. Mun klubin rotaryt - joista osan itseasiassa tunsin meillä kotona olleen vaihtarin ansiosta - tuntu tykkäävän musta ja jäi muutenki tosi hyvä fiilis. Kuitenkin tiesin, että haastateltuja oli useampia ja sen takia nukuinkin seuraavat muutaman yön huonosti miettien, että mitä jos ne ei valitse mua. Muistaakseni haastattelusta meni kolme päivää niin mulle tuli soitto, että sut on valittu lähtemään vaihtoon meidän klubin kautta. Sillä hetkellä en meinannu uskoo asiaa ja yritin puhua puhelun asiallisesti loppuun. Olin sillä hetkellä yksin kotona ja taisin juosta pari kierrosta ympäriinsä meidän talossa. Äitin kuultua tiedon hän sanoi, ettei ois tienny mitä ois mun kanssa tehny jos en ois tullu valituks. Epäili et mulle ei ois voinu puhua seuraavaan puoleen vuoteen.

Paperisota alkoi ja se oli hirveä, siitä en jaksa muuta sanoa. Onnea kaikille vanhoille ja tuleville vaihtareille, jotka siitä ootte selvinneet. Mulla tuli parikin ongelmaa ja jouduttiin anomaan lisäaikaa sen palauttamiselle. Siinä samassa piti laittaa maavaihtoehdot, joita rotareilla ainakin tänä vuonna oli 4, joltain kuulin, että se olisi muuttumassa ens vuodeks. Sääntönähän on, että yhden maan pitää olla ei-englanninkielinen, Mulla se meni vähän toisinpäin, vaihtoehdot oli nimittäin 1. Saksa 2. Itävalta 3. Sveitsi 4. USA. Joku viisas voi päätellä, että halusin puhua saksaa. Ton USAn kanssa vähä juonin, sillä se on yks suosituimmista kohteista ja tiesin, että kun sen viimeiseksi vaihtoehdoksi laittaa niin ei ole toivoakaan sinne pääsemisestä. Tää oli siis joulukuussa ja tais olla viimeinen päivä tammikuuta, kun tuli tieto Saksaan pääsemisestä. Tarkemmasta sijoituksesta kirjottelen sit jonkun ajan päästä.

Just nyt mulla on vähän sekaset fiilikset. En oo edes täysin tajunnut lähteväni minnekään ja samalla kammottaa. Onneks fiiliksiä on saanu jakaa toisten vaihtareittein kanssa koulutuksissa, joita oli kaks. Toinen piirin 1430, johon siis kuulun, koulutus leppävirralla ja toinen multidistrictin eli koko Suomen vaihtareiden kattavan alueen koulutus Lahdessa. Lisäks kuulun neljään eri vaihtareiden WhatsApp-ryhmään joista aktiivisin oikeestaan on mun piirin (1810) tulevien ryhmä ja Suomesta lähtevien rotary-vaihtari ryhmä, josta on eniten tukee ollu.

Grüße aus Finnland, Vilma